JOKA TUVASSA KUUSIRUUTUISET AKKUNAT

Näiden kotisivujen etusivulla on vanha valokuva kolmen talon ryppäästä. Kahdella niistä, Asuntuvalla ja Uuvellatuvalla, on tärkeä osuus Antti ja Viljami Isohannin sekä heidän jälkeläistensä elämässä. Asuntupa (oik.) oli Antin ja Viljamin synnyinkoti. Sieltä lähdettiin, sinne palattiin takaisin, kunnes taas lähdettiin. Asuntuvasta muutettiin Valtameren taakse, kirkonkylälle Lestijoen rantaan, Kärkisojan toiselle puolelle, tai vain kartanon vastakkaiselle laidalle Uuteentupaan.

Uuvestatuvasta tuli Antin pojan, Eetu Isohannin, lyhyeksi jääneen elämän kiintopiste. Näin Eetun pojat muistelevat isäänsä: Isä asui maata ja teki talvella metsätöitä. Siihen aikaan ajettiin tukit hevosella Kannuksen sahalle. Mutta kolmekymmentäluvulla isän yrittämishenki heräsi ja hän alkoi liikehommiin niin sanotuksi mehtäpomoksi. Hän osti metsiä pystyyn, hakkuutti ja ajoi halot VR:lle, pölkyt firmoille ja sahautti tukit sirkkelisahalla Egyptin parruiksi ja sahatavaraksi. Metsäkauppa oli laajaa Rautiosta Lohtajalle ja Sieviin saakka. Halkokauppa oli suurta, koska kaikki lämmitettiin puilla. Suuri ostaja oli VR:n lisäksi Suomen armeija.

Kolmas talo on Välitalo. Tässäkin talossa on aikoinaan ollut paljon pikkuväkeä, jotka aina tilaisuuden tullen kirmasivat kartanolle pihaleikkeihin. Kolmen talon lasten kansoittama pihapiiri joutui toimimaan surullisen tapahtuman näyttämönä vuoden 1920 keväänä, kun Välitalosta kuoli kolme lasta, Nestori, Vilma ja Kerttu tulirokkoon. Muualta kylästä oli menehtynyt myös lapsia ja heidänkin pienet arkkunsa tuotiin Välitalon pihalle. Kerrotaan juttua, että kun miehet tekivät ruumisarkkuja, joku pyysi leikillään Nestoriakin antamaan mitat valmiiksi. Kävikin niin, että Nestori sairastui ja kuoli ensimmäisenä Välitalon lapsista.

Kotisivujen kuvaamaa taloryhmää ei enää ole, kolmikosta   vain Välitalo seisoo yhä alkuperäisellä paikallaan. Sen kaverit Asuntupa ja Uuventupa, nykyinen Jukola, ovat kotiutuneet uusille asuinsijoilleen niin, että asiasta tietämätön ei uskoisi niiden koskaan muualla olleenkaan.

Antti ja Viljami Isohannin perinnetyöryhmä ei anna muistojen hävitä. Vuosien keräilyn ja kypsyttelyn jälkeen Antti ja Viljami Isohannista ja heidän jälkeläisistään kertova kirja on valmistumassa. Kirjassa aukaistaan ikkunoita moneen suuntaan Antin ja Viljamin lapsuusvuosista EU-ajan Suomeen. Läpi kirjan seuraamme erityisellä mielenkiinnolla millaisiin myllerryksiin maanviljelys näiden vuosikymmenien aikana joutui.

Eeva Vihanta