Sivu sisältää esityksiä ja artikkeleita Hannin aarteesta ja Hannikorusta

Lyhyt tarina aarteesta ja korusta

Hannin suvun esi-isä, ruotutalon isäntä   Matti Tuomaanpoika Hanni, syntyi luultavasti vuonna   1668 ja   kuoli lokakuun yhdentenätoista päivänä vuonna 1714. Tuona päivänä tuli Ylikannuksen kappelinseurakunnan Hannin kylään kasakkapartio, joka kidutti ja tappoi 46-vuotiaan Matti Tuomaanpoika Hannin.

Ruotsi-Suomen armeija hävisi suuren pohjansodan (1700 - 1721) käännekohdaksi muodostuneen Pultavan taistelun vuonna 1709. Tätä seurasi usean vuoden ajan isovihaksi nimetty venäläisten kasakkojen ryöstelyretkien aikakausi. Levottomista ajoista johtuen Matti Tuomaanpoika oli jo aiemmin kätkenyt metsään kotitalonsa läheisen niityn kupeeseen huomattavan määrän Kaarle XI:n ja Kaarle XII:n aikaisia kahden, neljän ja kahdeksan markan hopearahoja sekä renesanssiajan kullatun ja kivin koristellun hopeavyön jaettuna kahteen eri nahkapussiin. Toinen pussi oli tarkoitettu    18-vuotiaalle esikoispoika Iisakille ja toinen 15-vuotiaalle Matille. Renessanssivyön on valmistanut todennäköisesti turkulainen kultaseppämestari Hartwig Welligh ennen vuotta 1640,

Venäläiset ottivat tämän surmatyön lisäksi nuoren Matti Matinpojan vangiksi. Hän onnistui vuosia myöhemmin pakenemaan vankeudesta. Kotiin palattuaan Matti sai kuulla veljensä hakeneen isän kätkemät rahat sekä hopeavyön niityn reunasta. Veli, Iisakki Matinpoika, myönsi näin tapahtuneen mutta tähdensi ottaneensa vain pussin, jossa oli hänen oma osuutensa. Tästä aiheutui Suur-Lohtajan käräjäoikeuden pöytäkirjoihin kirjattu riita veljesten välillä.

Selitys Matti Matinpojan perintöosuuden kohtalosta saatiin lähes kolme vuosisataa myöhemmin.Toholampilainen ansioitunut malminetsijä löysi 17.6 2003 malmikiviä etsiessään Hanninkylän tunnetusti kultakriittiseltä alueelta kymmeniä hopearahoja ja renessanssiaikaisen kullatun vyön osia edellämainityn niityn lähellä olevalta hakkuuaukiolta.

Näin hyvin säilyneitä   renessanssivöitä on Suomesta löytynyt vain pari kappaletta ja löydön ainutlaatuisuuden vuoksi vyön katkelma lunastettiin Kansallismuseon kokoelmiin.

Antti ja Viljami Isohannin perinnetyöryhmän anomuksesta Museovirasto myönsi luvan käyttää vyötä korusarjan suunnitteluun. Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutti suunnitteli v v. 2006-2007 renessanssivyön pohjalta Hannikorusarjan, johon kuuluvat kaulakoru, rintakoru, rannekoru, korvakorut, solmioneula, kalvosinnapit ja sormus.
 

SHORT STORY OF HANNIKORU

HANNIKORU

Valokuvia koruista⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠

HANNIKORUT KERTOVAT SUVUN AARTEESTA, Sanomalehti Kalajokilaakso 1.2.2008

Antti ja Viljami Isohannin suvun perinnetyöryhmä teetti sukukorusarjan. Hannikorujen taustalla on Matti Tuomaanpoika Hannin 1700-luvulla isovihan aikana kätkemä aarre. Hän oli levottomien aikojen takia kätkenyt metsään kotitalonsa läheiselle niitylle huomattavan määrän hopearahoja sekä renessanssiajan kullatun ja lasikivin koristellun hopeavyön.
Toholampinen malminetsijä Aaro Paananen löysi metallinpaljastimen avulla rahoja sekä vyönkappaleita vuonna 2003 Kannuksen Hanninkylältä. Himankalainen Alpo Rahkonen selvitti Suur-Lohtajan käräjäpöytäkirjojen perusteella aarteenomistajaksi Matti Tuomaanpoika Hannin.
Kokkolalainen Maija Kuvanto on suvun jälkeläinen kahdeksannessa polvessa. Hän näki löydetystä aarteesta lehtikuvan ja ajatus uusiokorusta syntyi.
Kuvanto kävi tutustumassa aarteeseen Kansallismuseossa, jossa tutkija Leena Tomanterä esitteli harvinaisen renessanssivyön puolikkaan. Vyö on polttokullattua hopeaa ja kookkaampaan osaan istutettu kaksiosainen hiottu lasikivi on väriltään punainen. Lukosta löytyneiden nimikirjainten perusteella vyön valmistajan oletetaan olleen turkulainen mestari Hartwig Welligh, joka kuoli 1640.

Hannikorujen synty

Suvun perinnetyöryhmä pyysi Museovirastolta lupaa käyttää renessanssivyötä korusarjan suunnittelun pohjana.
– Luvan saatuamme olimme ymmällään, kuka voisi toteuttaa korusarjan ja mitä se maksaa. Lahden ammattikorkeakoulun muotoiluinstituutin hopea- ja korumuotoilun opiskelijat ottivat ohjaavan lehtorin Immo Lahtelan johdolla suunnittelutehtävän vastaan, Maija Kuvanto kertoo.
Opiskelijaryhmä kävi niin ikään Kansallismuseossa tutustumassa alkuperäiseen vyöhön ja työsti luonnoksia, joista perinnetyöryhmä valitsi mieleisen jatkokehittämistä varten.
– Meillä oli kriteereinä, että koru olisi nykyaikainen, mutta siitä löytyisi tähän vanhaan renessanssikoruun liittyviä elementtejä. Esimerkiksi alkuperäisen vyön reunakuvio on hyvin tarkalleen uudessa korussa. Vyön lukossa oleva miehen kasvofiguuri toistuu myös uusissa koruissa.
Hannikoruissa kasvofiguurin tilalle voi valita korukiven, joka on punainen lapin granaatti. Hannikorusarjaan kuuluvat kaulakoru, rintakoru, korvakorut, solmioneula ja kalvosinnapit. Lisäsarja on jo suunnitteilla, johon kuuluvat naisten ja miesten sormukset sekä rannekoru. Koruja valmistetaan hopeisina, kullattuina ja kultaisina.

Korut valetaan Haapajärvellä

Perinnetyöryhmä valitsi suositusten perusteella korujen valmistajaksi kultaseppä Risto Kärkkäisen Haapajärveltä, jolla oli korujen valamiseen tarvittava kalusto. Hän valmistaa jokaisen numeroidun uniikkikorun käsityönä.
Korut pakataan terväleppäiseen korurasiaan, jonka on valmistanut Wärkkäri eli kortesjärveläisen Olli Kankaan yritys. Korulipasta koristaa Hannisuvun esi-isän Juho Jaakko Jaakonpoika Hannin puumerkki.
– Sukukoruja ei Suomessa ole kovin paljon valmistettu. Hannikorut, vaikka sukukoruiksi sanotaankin, ovat kaikkien kiinnostuneiden hankittavissa. Korusarjaa tehtiin ennen joulua jo kymmeniä tilauksesta ja niitä on mennyt ympäri Suomea. Tähän mennessä eniten on tehty miesten solmioneulaa ja myös kaulakorua, Kärkkäinen kertoo.
Risto Kärkkäisen mielestä tarina tuo lisäarvoa Hannikoruille. Itsekin koruja suunnitteleva kultaseppä sanoo, että yleensä suunnittelun lähtökohdaksi pyritään löytämäänkin jokin syy tai seikka.
– Esimerkiksi sormukseen voidaan kiinnittää niin monta timanttia kuin perheessä on lapsia.
Pirjo Kunelius, toimittaja Sanomalehti Kalajokilaakso   p. 020 750 4627,  e-mail: pirjo.kunelius(at)kalajokilaakso.fi